Huomautus

 

Pieni huomautus omasta polustani

Jotkut perinteiset wiccalaiset ovat kutsuneet minua eklektiseksi noidaksi tai eklektiseksi wiccalaiseksi. Se on luultavasti ihan osuva määritelmä. Itsevihkiydyin 15-vuotiaana ja mainitsin rituaalissani jumaluuksia, mutta viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana olen ennen kaikkea lukenut, tarkkaillut, kyseenalaistanut ja kerännyt erilaisia ajatuksia sen sijaan, että olisin seurannut yhtä tarkkaa perinnettä.

Nykyään kirjoja ja tietoa löytyy paljon helpommin kuin silloin. Kun katsoo vanhoja suomalaisia keskusteluja ja esimerkiksi sitä, miten poliisi tai media joskus tulkitsi esoteerisia ilmiöitä, tuntuu melkein huvittavalta, miten helposti kaikki leimattiin "paholaisen palvonnaksi". Se kertoo ehkä enemmän kristillisistä peloista ja aikansa ilmapiiristä kuin nykyisestä uuspakanuudesta.

Totuus on, että halusin noidaksi jo lapsena. Jo kauan ennen kuin tiesin, mitä Wicca edes oli.

Lapsuuteni kirjoissa noidat ja velhot tekivät vuosittain pahoja tekoja jollekin, joka oli käytännössä Saatana, samalla kun heidän piti estää maailman tuhoutuminen. Sitten tuli Hollywood ja Noitapiiri (The Craft), joka opetti kokonaiselle sukupolvelle, että pentakkeli tarkoittaa automaattisesti pahista.

Todellisuus on paljon arkisempi.

Wicca, uuspakanuus, New Age, tarot, kristallit, Reiki, kansanmagia ja uskomukset kuten jälleensyntyminen menevät monilta helposti sekaisin. Joskus ne limittyvät, joskus eivät. Suomessa Wiccaa ei edes tunnusteta omaksi uskonnokseen, joten rajat ovat muutenkin häilyviä.

Olen aina ollut kiinnostunut uskonnoista ja maailmankatsomuksista yleensä. Myös kristinuskosta. Jeesus oli historiallinen henkilö, ja uskonnonhistoria on mielestäni kiehtovaa, vaikka en jakaisikaan kaikkia uskomuksia.

Minulla ei kuitenkaan ole erityisen henkilökohtaista suhdetta mihinkään tiettyyn jumalaan tai jumalattareen. Näen monet muinaiset jumalatarhahmot myös kivikauden hedelmällisyyden, runsauden ja luonnon symboleina.

Ajattelen myös, että naiset on historian aikana liitetty luontoon ja elämän luomiseen tavoilla, joita monet myöhemmät patriarkaaliset kulttuurit ovat pyrkineet muuttamaan tai hallitsemaan. Uskontojen, myyttien ja yhteiskuntien tarinat muuttuvat ajan myötä. Se on minusta kiinnostavaa, vaikka historia onkin aina paljon monimutkaisempi kuin yksinkertainen hyvän ja pahan vastakkainasettelu.

Olen myös aseksuaali. Se saattaa selittää, miksi en oikein samaistu siihen jatkuvaan seksin ja hedelmällisyyden korostamiseen, jota löytyy niin monista uskonnoista, myyteistä kuin nykykulttuuristakin. En vihaa miehiä enkä fallossymboleita. Toivoisin vain, ettei ihmiskunta olisi niistä niin loputtoman kiinnostunut.

Muuten maailmankuvani rakentuu tarotin, suitsukkeiden, mytologian, symboliikan, vanhan kansanperinteen ja loputtoman uteliaisuuden ympärille. Pidän myös siitä, että uskallan kysyä hankalia kysymyksiä. Ja muuten, en edes pidä kissoista. Pahoittelut kaikille stereotypioiden ystäville.

Tämän blogin tarkoitus ei ole käännyttää ketään, väittää hallitsevani salattua tietoa tai esiintyä auktoriteettina. Se on yksinkertaisesti paikka, johon tallennan omaa polkuani, ajatuksiani, lukemaani, tutkimaani ja pohdintojani. Uskomukseni ovat muuttuneet ennenkin, ja voivat muuttua vielä tulevaisuudessakin.

Jos se tekee minusta eklektisen noidan, se sopii minulle oikein hyvin.

Siunattu olkoon.